Long time no see...

Heippa!

Otsikko todellakin pitaa paikkansa... Ei ole tassa paljon tullut kirjoiteltua. Nyt jotenkin tuli sellainen spark, etta haluan kirjoittaa, ja vielapa suomeksi. Ei luontevammalta tuntuisi kirjoittaa englanniksi, mutta haluan pitaa suomen kielen taitoa ylla, etta edes jonkinlainen kunnollinen kirjoitustaito sailyisi. Joten tervetuloa uudet lukijat, tervetuloa jo blogia aikaisemmin lueskelleet!

Tosiaan, edelleen opiskelen taalla Amerikassa yliopistossa ja sophomore-vuosi eli toinen vuosi on parhaillaan menossa. Kursseja on tana lukukautena laidasta laitaa, muun muassa paa-aineeni eli businessin kursseja seka myos englantia ja biologiaa. Kurssit tana lukuvuonna ovat olleet suhtkoht kivoja, henkilokohtainen lempparini on ollut management and organization! Eipa tata lukukautta olekaan jaljella enaa kuin muutama viikko, ja sitten onkin hyvinansaitun joululoman aika, joka tulee naillanakymin vietettya koto-Suomessa.

Kesa ei meinannut Aberdeenissa loppua sitten mitenkaan. Viela lokakuun lopussa oli 30 asteen helteita, ja aurinko paistoi taydelta taivaalta. Nyt marraskuun loppupuolella voi vihdoin sanoa, etta taalla on syksy. Ensilumi ei ole viela kylla satanut, ja ei taalla kovin kylma viela ole.

Syksyn aikana on tullut tehtya vaikka mita. Orkesterissa soittamista olen jatkanut, ja sen lisaksi oli myos marching band juttuja, eli kannoin siis koulumme marching bandissa banneria. Marching band tourilla kavimme Sioux Fallsissa, Etela-Dakotan suurimmassa kaupungissa, ja taytyy sanoa etta tour oli kylla aivan mahtava, hauskaa oli! Futisotteluissakin on tullut kaytya hurraamassa koulumme puolesta. Go Wolves!

Asun tana vuonna edelleen asuntolassa, samassa missa viimekin vuonna, mutta ilman roommatea. Tassa huoneeni sen nakoisena kun se oli aivan aluksi, nyt huone on kylla kokenut vaikka kuinka monta muodonmuutosta. Kaverit kommentoivat huonettani etta "it looks like Pinterest threw up in your room". :D 

Nyt ensi viikolla on taas Thanksgiving, yksi lemppari holidayistani (Finglish-sanahirvio....) taalla Amerikassa. Tana vuonna menen yhdelle kaverilleni pikkukaupunkiin, jossa on vain noin 700 asukasta, hui! Odotan innolla Thanksgivingia kieltamatta. Ah niita ruokia.

Tama oli vain siis tammoinen nopsa pieni paivitys, tarkoituksena on kuitenkin elvyttaa tama blogi ja alkaa taas kirjoittelemaan saannollisesti, joko englanniksi tai suomeksi, varmaan vahan senhetkisesta olotilasta riippuen. Naihin kuviin, naihin tunnelmiin!

xoxo, Iiris

#4 Just a random update post in English

Hello everyone!

It's me again. And I'm actually trying to post more as you can see!

My previous post was just a dull post without any pics. Now I'm writing this with computer, so I might upload some photos from my Instagram account.

I'm going to move to the US in 5 days (counting from tomorrow). Seriously, less than a week and I'm living in America? That sounds too crazy to be true! But it's happening and I may realize it not until at the airport haha. Now when everything's ready, I just can't sit still and wait. So I'm googling every single detail about my university, studying, university life, residence life, dorm room decorations, living in South Dakota etc... Every detail makes me more excited though I'm also sad because I have to leave my family and all my friends here. But well, we change and our lives change, that's how the things go. It's just a little scary to leave all familiar and safe behind and move alone to the completely different world.

When we celebrated my university career with my family, my mom made this wonderful cake. It's was so delicious! On Sunday, I had my farewell party with my friends and we had great time together. (I made also a cake but let's not talk about that one. This glamorous cake would hide it.) Feeling a bit blue right now when thinking about my friends and all the things we've done together. But it's time to face the truth that many of us go studying to the different cities, so still if I stayed in Finland, we wouldn't see each other so often. And I'm sure I will get also lots of new friends. But still, I will always love my lovely, dear Finnish friends and I promise not to forget them.

Well, I think that was all this time. I'll do a big post before next Monday and maybe something smaller before that. Have a great summer and see you later! :)

xoxo, Iiris

#3 päivitystä suomeksi!

Heippa hei! 

Päätin nyt yhden postauksen tehdä suomeksi huvikseni. Saa nähdä sitten, jatkuuko blogi suomeksi vai englanniksi. Tietenkin suomen kielen taitoa olisi hyvä pitää yllä, mutta siellä Amerikassa koko elämä on englanniksi, joten taitaa silloin tulla luontevammin englanti sitten. 

30.7 kävin viisumihaastattelussa Helsingissä, ja nyt olenkin junassa matkalla kotiin hakemaan passin ja viisumin. Tätä junamatkustelua on tullut nyt kesällä harrastettua aika paljon näitten opiskelujuttujen takia. Viisumihaastattelu oli oikein mukava kokemus, vaikka aluksi jännittikin. Jännitystä vähensi muiden Jenkkeihin lähtijöiden kanssa juttelu, yhden au pairiksi lähtevän tytön kanssa ollaan vielä juteltu haastattelun jälkeenkin. (Moi, jos luet tätä juuri:)) 

Kirjoittelen tätä postausta juuri iPadilla, ja en saa liitettyä kuvia, niin tulee tämmöinen tylsä, kuvaton postaus. Ennen lähtöä sitten teen kuvallisen. Nyt laskuri lähtöön näyttää, että huomenna on tasan viikko lähtöön. Kaikki muut jutut onkin jo hoidettu, mutta terveysvakuutukset täytyy varata ja muuttoilmoitus tehdä. Nii-in, kun siis tässä ei mihinkään vaihtoon lähdetä vaan muutetaan Jenkkeihin ainakin neljäksi vuodeksi. Vielä ei jännitä, vaan olen enemmänkin fiiliksellä että mennään jo. Viime päivinä olen oikeastaan vaan löhöillyt, käynyt mökillä ja chillaillut. Mitään bucket listiä en tehnyt, sillä eipä mulla juurikaan ole mitään tärkeitä juttuja, mitä tehdä ennen lähtöä. Paljon on toki tullut selailtua osavaltioon liittyviä juttuja ja koulujuttuja.

Niin, millaista elämäni Amerikassa tulee sitten olemaankaan? Millaista yliopisto-opiskelu Amerikassa on? Paljoa en tietenkään vielä tiedä, kun en ole sitä kokenut, mutta jonkin verran osaan kertoa. Undergraduate degree (verrattavissa Suomen yliopistojen kandidaatin tutkintoon) kestää neljä vuotta, ja opiskelijoita kutsutaan vuosien mukaan seuraavilla nimillä: freshman, sophomore, junior ja senior, eli itse olen nyt freshman. Ainakin ensimmäisen vuoden tulen asumaa yliopiston ensimmäisen vuoden opiskelijoiden asuntolassa, sillä ainakin Northern Statessa kaikkien on asuttava siellä ensimmäinen vuosi. Saa nähdä sitten, jatkanko kampusasumista sophomorevuonna vai muutanko vuokrakämppään. Asuntolassa on tietääkseni ainakin neljä kerrosta, olikohan kuusi kaiken kaikkiaan? Ja asuntoloita yliopistolla on siis yhteensä kuusi. Koulumatkankin olen laskenut, asuntolalta koulurakennukseeni tulee olemaan noin 300 metriä. Ei siis tarvitse kukonlaulun aikaan herätä busseihin, jee! Ensimmäiseksi vuodeksi on myös otettava eräänlainen "kouluruokailupaketti", mikä sisältää viikossa 14-16 ateriaa, ja tarjolla on aamupala, lounas, illallinen ja viikonloppuisin brunssi. Tämän lisäksi tähän pakettiin kuuluu $300 "Flex Dollars" eli näillä voi maksaa yliopiston ruokakaupassa (tai oikeastaan sekatavarakaupassa?) ja Einstein Bros Bagels - kahvilassa. Ja jos kortilta dollarit loppuvat, voi niitä ladata lisää.  Sinänsä kätevä systeemi, niin ei tarvitse aina kantaa mukana käteistä.

Tuntuu kieltämättä hassulta, että kahdeksan päivän päästä (+matka-aika....) voin sanoa asuvani Yhdysvalloissa. Vielä aika vakituisestikin. Koko ajan tuntuu, kun olisin lähdössä vuodeksi vaihtoon, eikä koko tutkintoa suorittamaan. :D Ehkä sen sitten tajuaa, kun ensi kesän jälkeen menee takaisin. Jouluksi olen siis tulemaan Suomeen, ja joululomat ja kesälomat tulen viettämään varmasti jatkossakin Suomessa. Niitä lyhyemmille lomille ei tänne asti kannatakaan lähteä, kun matkustamisessa menee melkein kaksi päivää.

Tässä pikkuhiljaa pitäisi alkaa pakkailla! Vielä on matkalaukku tyhjänä, eikä hajuakaan, mitä tarvitsen jouluun asti siellä. Voin kuvitella sen pakkauspaniikin samana päivänä kun on lähtö... Ostoksia sielläkin tulee toki, sillä ostoslistalla on ainakin Macbookia ja iPadia. Ehkäpä sitten myöhemmin omenaperheeseen liittyy myös kakkospuhelimeksi iPhone 6 :)

Ehkäpä tässä kaikki tällä kertaa, ensi kertaan, see you later!

(näin amerikkalaistumisen merkeissä) xoxo, Iiris

#2 "A thousand miles seems pretty far / But they've got planes and trains and cars"

Hi!

I really don't have anything special to write about, I'm just spending time, which seems to run veeeery slowly. Only 37 days in Finland left. That feels sad, but at the same time I'm excited and happy to go there. Every morning I wake up smiling and thinking "one day less left" and I couldn't be happier.

(pic taken by my mom)

Yesterday I checked the distance between my current hometown and my new hometown in USA. The result was about 7200 kilometers (4473 miles). That's pretty far away to move the first time from home. But as the song "Hey There Delilah" says, "they've got planes and trains and cars". I have thought the fact that I really need to grow up and start acting like an adult and being one. I have always been quite independent because I don't have any siblings, so I've been a lot by myself. But moving to a different country needs a lot more than that. 

(pic taken by my mom)

We all have seen stereotypical American movies. I'm rapt to see are these stereotypical things same in the real life. My head is full of questions. You know, like "Does every party have those famous red party cups?" "Is everything bigger in USA?" "Are there really as much drama as in the movies?" "What about the Greek life?" "Big football games with flags and cheerleaders?" "Cliques in the school?" The questions are roaming in my head.

Funny. It already feels like I'm going home, but still leaving home. Well, one can have two homes, right? :) (In fact three. French Riviera is my home no. 3.) I remember counting the days to going to France last year and I counted from 86 days left. Those 86 days went quickly, though I was sure they would had run too slowly. My countdown "Moving to USA" shows only 37 days. Only a month. Can't. Wait. Anymore. 

Jeez, that was boring. But as I said, just spending the time (which goes way too slowly). I hope I have more to say at the next time. Have a nice day/evening/morning/[choose your own time of day] guys, see you later! :)

#1 Welcome to my blog!

Hi everybody!

So, welcome again. I should start with introducing myself and my blog, so here it comes:

I'm Iiris, an 18-year-old girl from Finland. My life is going to change a lot, since I'm moving to The United States of America and I'll start studying in Northern State University, as an undergraduate student, majoring in International Business. I'll do the whole degree (which lasts for 4 years). Northern State University is located in South Dakota, in the city of Aberdeen.

You might wonder, where does my blog's name come from. Northern State University's mascot is a wolf, and its students are called as "wolves", so I'm going to be a little wolf. And a little one because I'm only 160 cm tall (5'2''). The prairie could be explained with googling "south dakota prairie". Yup, there's a lot of prairie in South Dakota. So, now you know the roots of the name "Little Wolf on the Prairie".

I decided to start a blog of my American experience because I love writing and I'd love to share my thoughts and experiences with the people interested in hearing of my student life in America. I'll probably continue writing in English, but I can also translate some of the texts into Finnish, if requested.

And what I'm going to write about?
I'm going to write you about the highlights of my everyday student life. Studying, making new friends, partying, enjoying the American life... If you got interested, continue reading my blog by checking the upcoming new posts. I'll try to write as often as I can, but at least once in a week. All positive comments are welcomed :)

See you soon!
-Iiris